Aistiesteettömyys, aistiesteetön sisustaminen, toimintakulttuuri, yhdenvertaisuus, psykologinen turvallisuus, aivoergonomia, neuromoninaisuus ..

–  ympäristöjen, niin fyysisten kuin sosiaalisten, kohdalla tulisi aina huomioida myös aistiesteettömyyden näkökulma.

Aistiesteettömyys on terminä suhteellisen tuore ja sen vuoksi tietoa aiheesta on ollut saatavilla vähän. On vaatinut aikaa, että aistiesteettömyys terminä on alkanut vakiintua ihmisten sanavarastoon, ja että se ymmärretään oikein ja oikeassa laajuudessa. Termin auki sanoittaminen on mielestäni tärkeää, jotta yksilöt ymmärtävät sanan merkityksen ja voivat tunnistaa omat tarpeensa ja huomata, että tämä aihe koskettaa juuri minua ja yhteisöä, jota edustan tai missä toimin.

Aistiesteettömyys on myös käsitteenä laaja, eikä tarkoita pelkkää aistiesteetöntä sisustamista.

Aistiesteetön sisustus tarvitsee rinnalleen aina toimivan ja oikeanlaisen toimintakulttuurin.

Kun tämä kokonaisuus saadaan luotua ja se toteutuu käytännössä, toteutuu myös yhdenvertaisuus.

Kuka hyötyy aistiesteettömyydestä?

Jokaiseen työyhteisöön, kouluympäristöön ja perheeseen lukeutuu erilaisia ihmisiä erilaisine tarpeineen, ja jotta ympäristöt voisivat tarjota meille kaikille mahdollisimman tasavertaisen paikan toimia, hyvinvointia tukeva ja aistit huomioonottava ympäristö on yksi avain tekijä. Tiesitkö, että noin 20% ihmisistä on aistiherkkiä? Iso siivu ihmisiä, joiden tarpeita rakennetuissa ympäristöissä ja yhteisöjen toimintakulttuureissa ei valitettavasti osata ottaa huomioon siinä mittakaavassa, kuin ne pitäisi ottaa.

Haaveilen maailmasta, missä aistiherkkien ei tarvitse mukautua rakennettuun ympäristöön – siihen sellaiseen, missä kukaan ei ole osannut huomioida heidän aistitarpeitaan, vaan ympäristöt on lähtökohtaisesti rakennettu tukemaan myös aistiherkkien tarpeita, jaksamista ja toimintaa. Jotta tämä haave toteutuu, asia ei silloin voi jäädä pelkästään yksilön harteille ratkottavaksi. Aihe on yhteiskunnallisella tasolla hyvin merkittävässä roolissa, kun puhutaan ihmisten hyvinvoinnista. Ja hyvinvoiva ihminen on yhteiskunnan tärkein resurssi.

Pysähdy hetkeksi pohtimaan tätä: Tiedämme, että aistiherkkien osuus koko väestöstä on noin 20%. Kuinka paljon meillä lienee piilossa tätä tärkeää resurssia vain siksi, ettei aistiherkkyyksiä osata ottaa huomioon?

Aistiesteetön sisustaminen

Aistiesteettömyyden ja aistiesteettömän sisustamisen sekä suunnittelun päätavoitteena on luoda hyvinvointia ja terveyttä edistäviä tiloja ja ympäristöjä. Aistiesteetön tila muodostuu ympäristöstä, jossa aistikuormitusta synnyttävät elementit ja lähteet on pyritty minimoimaan mahdollisimman laajasti. Aistikuormitusta synnyttävien lähteiden minimoimisen lisäksi on yhtälailla tärkeää, että tilaan tuodaan myös aisteja positiivisesti stimuloivia elementtejä, joiden kautta aivot saa virikkeitä. Näin saadaan luotua palautumista tukeva ympäristö, jonka seurauksena myös stressitasot pääsevät laskemaan.

Siinä missä aistiherkkä kuormittuu tietyistä aistimuksista ja väsyy, toimii aistiherkkyys myös toiseen suuntaan; aistien kautta meillä on mahdollisuus myös palautua ja rentoutua, kun aististimulointi palvelee aistiherkän henkilökohtaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Aistien positiivinen stimulointi on siis todella tärkeä seikka, eikä riitä, että ympäristö pelkästään riisutaan aisteja kuormittavista elementeistä pois. Aistiesteettömyydessä onkin kyse aivoille tärkeiden virikkeiden ja rentoutumisen tasapainosta. Usein aistiesteetön tila on myös hyvin luova ympäristö, sillä aivot saavat tasapainoisesti lepoa ja virikettä.

Aistiesteettömässä sisustamisessa huomioidaan ihmisen kaikki perusaistit makuaistia lukuun ottamatta; näkö, kuulo, tunto ja haju. Jokaista aistia on syytä tarkastella yksittäin, mutta myös kokonaisuutta yhdessä muiden aistien kanssa. Usein aistiherkkyydet näyttäytyvät eri ihmisillä hieman eri tavoin; toinen kuormittuu vahvasti äänistä, toinen hajuista ja kolmannella kuormittuu kaikki aistit.

Aistimukset sekoittuvat myös keskenään ja tämän vuoksi voi joskus olla haastavaa saada kiinni yksittäisistä seikoista, jotka synnyttävät aistikuormaa. Ikään kuin aistitaan vain se kokonaiskuva, että pahalta tuntuu, mutta ei saada kiinni tarkalleen, että mikä lähde sen pahan tunteen synnyttää. Sen vuoksi jokainen aisti on hyvä käydä läpi yksitellen ja pyrkiä kartoittamaan aistia kuormittavat tekijät ympäristöstä mahdollisimman hyvin ja laajasti.

Toimintakulttuuri

Jotta aistiesteettömyys toteutuu parhaimmalla mahdollisella tavalla, joudumme aina kiinnittämään huomiota myös toimintakulttuuriin ja tehdä tarvittavia muutoksia siellä.

On tärkeää, että yhteisöjen sisällä aistiasiat tiedostetaan ja tunnistetaan kattaen koko yhteisö. Ei riitä, että herkkä itse tiedostaa ja ymmärtää tarpeensa. Jokaisella yhteisön jäsenellä tulee olla ymmärrys ja tieto, miten otamme muut huomioon. Miten kunnioitetaan toistemme erilaisuutta ja erilaisia tarpeita? Mitä kaikkien tulee omassa toiminnassaan ottaa huomioon, jotta jokainen voisi tuntea olonsa turvalliseksi? Miten toimin yhteisissä tiloissa siten, että kunnioitan toisen herkkyyksiä? Miten suunnittelen ja toteutan kodin tai työympäristön tilat ja sisustuksen, jotta ne tukevat jokaista niiden käyttäjää? Aistiesteetön sisustaminen pyrkii minimoimaan fyysisen rakennetun ympäristön aistikuormaa synnyttäviä tekijöitä, mutta iso osa kuormittumisesta syntyy muiden ihmisten toiminnasta ja yhteisöjen sisällä elävästä toimintakulttuurista.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja kokemus siitä, että yksilö ja yksilön tarpeet tunnistetaan, ymmärretään ja huomioidaan, on yksi ihmisen tärkein ja syvin tarve.

Tämän tarpeen pohjalle rakentuu myös ihmisen identiteetti.

“ Ihmisen suurin tarve on tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.”

Tommy Hellsten – terapeutti, kirjailija ja teologi

Lisää aistiesteettömyydestä | lue, kuuntele, opi