HERKKÄ JA SYVÄLLINEN TARKKAILIJA, JOKA EI PELKÄÄ KATSOA PINTAA SYVEMMÄLLE
– JA TEHDÄ SITÄ NÄKYVÄKSI
Olen se tyyppi huoneessa, joka valitsee paikkansa taustalta ja perimmäisestä nurkasta. Pitkälle aikuisikää ajattelin tämän johtuvan siitä, että olen ihmisenä ujo ja huono sosiaalisissa tilanteissa. Ettei minulla ole ääntä, eikä liioin tarpeeksi tärkeää sanottavaa. Ajattelin, että monet muut ovat äänekkäämpiä ja sen vuoksi kantavat repuissaan mielenkiintoisempia – ja ennen kaikkea merkityksellisempiä – ajatuksia jaettavaksi maailmaan.
Myöhemmin vuosien varrella olen ymmärtänyt kuitenkin herkkyyteni voiman ja salaisuuden. Kun kuuntelee enemmän ja on äänessä vähemmän, on mahdollista vastaanottaa laajempaa ja syvempää tietoa ympäristöstä. Olen se tyyppi joka istuu hiljaa, kuuntelee ja tarkkailee, ja avaa suunsa sitten, kun muut ovat saaneet asiansa sanottua. Silloin tulen esiin ja usein osun ytimeen, mitä ei ehkä ole osattu nähdä. Se on luonteva rooli minulle – olla tarkkailija, aistia herkästi erilaisia ympäristöjä ja prosessoida syvällisesti saamaani dataa. Ja sen jälkeen jakaa saamani tieto yhteisön hyväksi. Tehdä näkymättömiä asioita, aistimuksia ja rakenteita näkyväksi, jotta mahdollisimman monella olisi hyvä olla.
Minulle ei ole luontevaa olla framilla itseni vuoksi, mutta minulle on luontevaa olla framilla teemojen kautta, jotka ovat minulle merkityksellisiä – aistiesteettömyys, yhdenvertaisuus, herkkyys, neurodiversiteetin toteutuminen ja aistikuormitusten teemat.
Minulle on sanottu, että minulla on rohkeutta katsoa suoraan kohti ihmistä. Se on ehkä kauneinta mitä minusta on koskaan sanottu, koska se teki näkyväksi minut ihmisenä. Siinä hetkessä koin tulleeni erityisellä tavalla nähdyksi. Joku huomasi minut siltä syvyydeltä, mistä itsekin maailmaa tarkastelen. Tunnistan itsessäni tuon rohkeuden katsoa ihmisiä suoraan kohti ja ytimeen. En pelkää olla levollisesti läsnä hetkessä, vaikka ympärillä pyörisi hurrikaani. En myöskään pelkää tuoda näkyväksi hankalia tunteita ja vastuuttaa osallisia niiden äärellä sekä rakkaudellisesti potkia eteenpäin, silloin kun tilanne sitä vaatii. Ja useinhan se sitä vaatii. Minulla on rohkeutta ja levollisuutta strategisesti kriisiyttää tilanteita, mikäli koen sen olevan tarpeellista, jotta asiat voivat myöhemmin olla paremmalla tolalla.
MISTÄ TULEN JA MIHIN OLEN MENOSSA?
Taustani on lähes kymmenen vuoden kokemus monipuolisissa tila- ja sisustussuunnitteluprojekteissa, niin kotiasiakkaiden kuin yritys- ja julkisten tilojen hankkeissa. Koko urani ajan olen työskennellyt aistiesteettömyyden äärellä, ja viime vuosina olen siirtänyt yritykseni painopisteen perinteisestä suunnittelusta kohti strategisia asiantuntijapalveluja.
Olen kotoisin Pohjois-Savosta Pielavedeltä, mutta elämä kuljetti minut parikymmentä vuotta sitten Keski-Suomeen, ja tänne olen kotiutunut ja varsin hyvin juurtunut.
Omiin syntyjuuriini viitaten hauskoja ovat olleet aina ne hetket, kun asiakas on sanonut, että nyt tehdään kaikki kerrankin kunnolla eikä mitään pielavetisiä kikkailuja. Johon minä sitten itselleni ominaisella, hieman kuivakalla huumorintajullani sutkautan, että eipä vissiin, kun on pielavetinen suunnittelijakin!
Sanotaan, että moka on lahja mokaajalle itselleen, mutta kyllä pielavetinen on lahja koko maailmalle!
Mitä aistiesteettömyyteen tulee, sen äärellä olen sekä ammattilainen että kokemusasiantuntija: itse aistiherkkänä ja neurovähemmistöön kuuluvana minulla on kyky havaita ja ymmärtää, miten ympäristöt ja toimintakulttuurit vaikuttavat erilaisiin ihmisiin. Näen työni usein sillanrakentamisena johdon ja työntekijöiden välillä, jotta molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi, ja sen myötä löydetään yhteinen polku eteenpäin.
Aistiesteettömyys ei ole koskaan pelkkä sisustusratkaisu. Se on strateginen, rakenteisiin vaikuttava muutos, joka näkyy sekä fyysisessä ympäristössä että yrityskulttuurissa. Se on keino vastata tämän päivän työelämän haasteisiin – uupumukseen, etätyökiistoihin ja keskittymisen vaikeuksiin – ja samalla tulevaisuuden kilpailuetu, joka erottaa työnantajana.
SILLOIN, KUN EN TEE TÖITÄ
Kyllä, luit aivan oikein. Olen yrittäjä, enkä ole aina töissä! Vapaa-ajallani tykkään eräillä ja vaeltaa rakkaan puolisoni kanssa, lumilautailla (offi best!), katsoa keskiaikaan sijoittuvia sarjoja ja elokuvia, kuunnella raskasta metallia ja leipoa sämpylöitä. Kotona saan usein toistaa lapsillemme elämän yhtä maagisinta totuutta – tylsyys kasvattaa luovuutta – mitä nuoriso tosin ei ole aina halukas ottamaan vastaan.
Rakastan hyvää ja täyteläistä punaviiniä, tummapaahtoista kahvia (kauramaidolla), hitaita aamuja ja nopeita autoja, syvällisiä keskusteluja ja sympaattisia mummoja ja pappoja. Olen hieman hörhö, joten välillä katson tarot-korteista miten meillä menee ja seuraan kuun liikkeitä, jotta tiedän ottaa huomioon milloin se Merkurius taas perääntyy ja mistään ei tule mitään.
Rakkaudella,
Eevi | Sillanrakentaja ihmisten, aistien ja tilojen välillä