Aistiesteettömyys – omat kokemukseni erityisherkkänä

Aistiesteettömyys – omat kokemukseni erityisherkkänä

 

Puhun paljon aistiesteettömyydestä ja siitä, miten jokaisen omat herkkyydet ja tarpeet määrittää sen, millaiseksi aistiesteetön tila ja ympäristö muovautuu. Olen itse erityisherkkä ja tiedän kokemuksella, miten suuri vaikutus ympäristöllä on hyvinvointiini – niin hyvässä kuin pahassa. Halusin avata hieman omia kokemuksiani aistiesteettömyydestä, taustoistani ja miten koen itse aistiesteettömät tilat tai ne tilat joissa sitä ei ole.

 

Muistan olleeni ihan pienestä asti hyvin kiinnostunut kodista ja siitä miltä se tuntuu. Siivosin ja järjestelin lapsena kotona paljon. Olin ahkera järjestyksen vaihtaja, erityisesti omassa huoneessani ja olohuoneessa. Muistan lapsuudesta usemmankin kerran, kun äitini on sanonut minulle järjestyksen vaihdon jälkeen, että minulla on hieno kyky nähdä tilaa ja saada huonekalut istumaan huoneeseen niin monella tapaa.

Erityisen paljon rakastin niitä hiljaisia aamuja, kun kotona oli edellisenä iltana tehty jokin viikkosiivousta suurempi siivous ja heräsin hiljaiseen ja tosi siistiin kotiin. Ylimääräiset ja epämääräiset kasat oli hävinnyt kodista, keittiön tasoilla oli vain vähän tavaraa ja kaikki tavarat oli omilla paikoillaan. Hiivin hiljaisessa ja rauhallisessa kodissa, katselin ja tunnustelin kotia.

Se tunne oli ihana ja rakastan sitä tunnetta edelleen. Vasta siivotussa kodissa on niin rauhallinen energia, että se lähes kihelmöi sisällä. Tiedostan tunteen tulevan tietyssä määrin visuaalisista asioista, toki, mutta enemmän se on mielihyvän tunnetta siitä, että aisteilla on rauhallista olla.

 

 

.
.

 


Muokkasin siis ympäristöäni jo lapsena sen mukaan mikä tuntui hyvältä. Toki tämä ei aina ollut helppoa, sillä perheeseeni kuului kolme muutakin ihmistä ja kaikkien ajatus viihtyisästä kodista ei ollut aina samanlainen. En myöskään osannut sanoittaa omia tarpeitani ympäristön suhteen millään tavalla, mutta onneksi omassa huoneessa oli aina energiat kohdillaan. Oman huoneen merkitys oli minulle todella suuri ja se edusti minulle turvapaikkaa, sillä siellä sain laittaa huonetta juuri oman mielen mukaan. Nykyään tuo turvapaikka on luonnollisesti oma koti kokonaisuudessaan.

 

Olen ollut herkkä pienesta saakka ja tunnustellut ympäristöä aina vahvasti. Herkkyys minussa voimistui entisestään raskauden myötä ja myöhemmin uupumus alleviivasi kohdallani ympäristön vaikutusta jaksamiseeni. Erityisherkkyyden vuoksi kuormitun helpommin ja nopeammin kuin ei-herkät ja kaipaan ympäristöltäni tiettyjä asioita.

Herkkyys asiat on aina jokaisella henkilökohtaisia eikä varmasti ole kahta täysin samalla tavalla ympäristöä kokevaa herkkää. Aistiesteettömyys on avainasemassa kun puhun ja suunnittelen hyvinvointia tukevia tiloja ja sisustuksia, niin omassa kotonani kuin asiakasprojekteissa. Aistiesteettömässä sisustamisessa huomioidaan kaikki aistit makuaistia lukuunottamatta. Se, mihin aisteihin tulee paneutua minkäkin verran, riippuu jokaisen ihmisen omista herkkyyksistä ja tarpeista.

 

 

Se tunne oli ihana ja rakastan sitä tunnetta edelleen.
Vasta siivotussa kodissa on niin rauhallinen energia, että se lähes kihelmöi sisällä. Tiedostan tunteen tulevan tietyssä määrin visuaalisista asioista, toki, mutta enemmän se on mielihyvän tunnetta siitä, että aisteilla on rauhallista olla.

 

 

 

Aistikuormaa ja positiivisia virikkeitä

Aistikuormaa synnyttäviä ärsykkeitä voivat olla mm. ääni- ja valomaailma, epäjärjestys, kanssakäyminen muiden kanssa sekä tietokonetyöskentely. Minun kohdallani kuulo- ja näköaisti kuormittuu herkiten ja reagoin näiden kuormitukseen vahvimmin. Sotkuinen koti, epämääräiset kasat ja ajelehtivat tavarat keittiön tasoilla saa mieleni levottomaksi enkä pysty toimimaan tai rauhoittumaan, ennen kun paikat on järjestyksessä.

Tietynlaiset äänet, erityisesti kimeät, vihloo korviani ja huonosti akustoitu tila kumisee päässä. Jos olen valmiiksi jo kuormittunut, kuulen pienimmätkin äänet enkä pysty keskittymään tarkkaan työhön saatika saa unta. Väsyneenä ja kuormittuneena myös kosketus voi tuntua raastavalta, mutta tuntoaisti on kohdallani myös vahva positiivisen stimuloinnin väylä.

 

Minulla on kotona oma rauhallinen nurkkaus, mikä palvelee niissä tilanteissa, kun tarvitsen olla hetken yksin arjen pyörityksen keskellä. Silloin kun olen kuin kireälle pingotettu jousi aistien kuormituksen kanssa ja pelkästään toisen kysyvä katse tuntuu kuin pora uppoutuisi otsasta takaraivoon, vetäydyn omaan nurkkaukseen vetämään happea. Nojatuolinurkkaus on sijoitettu makuuhuoneen perimmäiseen nurkkaan, eikä siitä ole suoraa näköyhteyttä ovelle, joten sinne pystyy rauhassa vetäytymään ilman, että huoneen ovea tarvitsee sulkea. Usein nimittäin on kuitenkin kiva tuntea olevansa jollain tasolla muiden kanssa, vaikka olisikin vetäytynyt omaan rauhaan.

 

 

 

 

Positiivisten virikkeiden lisääminen aisteille on yhtälailla tärkeää, siinä missä aistiärsykkeiden minimointikin. Minulle palauttavinta on luonnossa olo ja luulen sen olevan monen muunkin tärkein palauttaja. Muita aisteilleni tärkeitä virikkeitä on hyvä musiikki, erilaiset visuaaliset virikkeet, esimerkiksi taide, eri tuntuiset ja minua miellyttävät materiaalit. Myös hyvät tuoksut tuo hajuaistilleni positiivista virikettä, kuten lempiruuan tuoksu ja miellyttävät saunan löylytuoksut.

 

Olen joskus lukenut erään erityisherkkyyttä koskevan artikkelin, missä yleistettiin ettei raskaampi musiikki sovi erityisherkille sen ollessa niin rankkaa ja ”sotkuista”. Minä olen raskaan musiikin ystävä enkä tietenkään voi allekirjoittaa tuota väitettä, sillä omalla kohdallani juuri se raskas musiikki voi olla palauttava elementti. Hyvä esimerkki siis siitä, ettei herkkyydet ole samanlaisia tai asioita koeta samalla tavalla. Ympäristö täytyy rakentaa aina yksilön tarpeita kuunnellen ja yhteisöissä täytyy kuulla kaikkia.

 

 

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Positiivisten virikkeiden lisääminen aisteille on yhtälailla tärkeää, siinä missä aistiärsykkeiden minimointikin.

 

 

yksinolon tärkeydestä

Jaksamiseni kannalta on myös olennaista, että saan viettää tietyn verran aikaa yksikseni. Joskus voi sattua viikkoja, etten ole yhtään päivää omissa oloissani ja noina viikkoina olen todella kuormittunut. Pääsääntöisesti kuitenkin pidän kiinni siitä, että minulla on viikossa vähintään kaksi työpäivää, jolloin en tapaa asiakkaita, yhteistyökumppaneita tai muuten kierrä asioilla ihmisten ilmoilla. Tähän lukeutuu myös etäpalaverit ja puhelinpalaverit. Näinä päivinä teen tehokasta suorittavaa työtä tai luovaa ajatustyötä, johon en työyhteisöissä tai toimistoissa pystyisi, joissa työskentelisi myös muita ihmisiä. Yksinolon merkitys jaksamiselle on niin suuri.

Luulenkin, että moni minunkaltaiseni on todennäköisesti hyötynyt koronan aiheuttamasta etätyöskentelystä siinä määrin, että työympäristö voi olla kotiympäristössä rauhallisempi. Tämä seikka olisi hyvä tiedostaa yrityspäättäjien keskuudessa, kun pohditaan työympäristöjen tiloja ja toimivuutta. Eritys/aistiherkkiä on ihmisistä 15-20%, joten meitä herkästi ympäristöä aistivia on taatusti jokaisessa yhteisössä.

 

Koen itselleni tosi tärkeäksi ajatukseksi juurikin sen, että kaikilla olisi koti, tila tai paikka, joka palvelisi kunkin omaa jaksamista ja hyvinvointia. Olisi mahtavaa, että perheiden sekä työ- ja kouluyhteisöjen sisällä tiedostettaisiin ja tunnistettaisiin ihmisten erilaiset tarpeet ja pohdittaisiin ratkaisut, jotta tilat palvelisi kaikkia. Tämä on yksi minun yritykseni kantava teema ja ajatus, jonka kautta haluan auttaa ihmisiä jaksamaan paremmin.

 

Onko sinulla kokemuksia ympäristön vaikutuksesta hyvinvointiisi ja jaksamiseesi? Oletko erityisherkkä, koetko miten työympäristösi, palveleeko se sinun tarpeitasi? Jätä kommentti, olisi todella mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi! Keskustelua käydään myös instagramissani, joten tervetuloa myös juttelemaan aiheesta sinne.

 

 

Terveisin,

 

Instagram – decofeast

Facebook – Sisustussuunnittelu decoFeast.

Pinterest – Sisustussuunnittelu decoFeast.

 

 

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *