Miten lisätä aistiesteettömyyttä lastenhuoneeseen? Osa 1/2

TOIVEPOSTAUS | AISTIESTEETTÖMYYS | LASTENHUONEET

Vuosien aikana yksi eniten toivottu aihe someseuraajieni toimesta on ollut lastenhuoneiden aistiesteettömyys ja se, miten sitä voisi lisätä. Enkä ihmettele! Lasten hyvinvointi on luonnollisesti kaikkien lapsiperheellisten prioriteettilistan kärjessä ja lapselle oma huone on usein yksi tärkeimmistä tiloista omassa kodissa. Olin ajatellut tehdä aiheesta yhden artikkelin, mutta matkan varrella huomasin, että artikkelin pituus sen kuin pitenee, joten jaan aiheen kahteen osaan. Tässä siis lastenhuoneiden aistiesteettömyyttä ja sisustusta käsittelevä postaus osa 1/2.

En avaa tässä tekstissä aistiesteettömyyden perusteita tai aistiesteettömän sisustamisen lainalaisuuksia, mutta mikäli aistiesteettömyys on aiheena sinulle vielä vieras tai haluat kerrata aistiesteettömyyden perusasioita, suosittelen lukemaan alkuun blogistani tämän aiemmin kirjoittamani tekstin, missä käyn näitä asioita läpi. Blogistani löydät myös muita aistiesteettömyyteen liittyviä postauksia! 

Mainitsen tekstissä muutamia aistiesteettömyyteen liittyviä termejä, enkä halua olettaa, että kaikki termit ovat kaikille tuttuja. Tällaisten termien kohdalla pääset lukemaan aiheesta lisää termin linkin kautta. Mikäli en ole hoksannut avata jotain käyttämääni sanastoa, tai vaihtoehtoisesti linkittänyt aiempaan some-/blogipostaukseen missä aihetta käsitellään ja jäit pohtimaan mitä termi tarkoittaa, laitathan minulle pienellä kynnyksellä viestiä, niin avaan asian sinulle tarkemmin 🙂

Pyysin taannoin seuraajiltani Instagramissa tarkempia toiveita liittyen aiheeseen. Vastauksissa painottui hyvin arkiset lastenhuoneiden ja lasten maailmaan liittyvät asiat. Alla olevien asioiden äärellä erityisesti toivottiin vinkkejä ja työkaluja:

• Olemassa olevan tavaran paljous ja siitä syntyvä visuaalinen häly
• Läksyjen teko – missä, miten ja miten päin ?!
• Lastenhuoneen värimaailma, kuosit ja materiaalit
• Lapsen ja nuoren muuttuvat tarpeet ympäristöä kohtaan iän karttuessa ja mielenkiinnonkohteiden vaihtuessa
• Yleinen äänimaailma (ei ehkä niinkään akustiikka, mutta lasten ja nuorten elämään kuuluva äänimaailma. Mutta otan tähän mukaan akustiikka-asiat yleisesti myös mukaan)
• Lasten ja nuorten sosiaalinen elämä ja sosiaaliset tilanteet osana yhteisen kodin toimintakulttuuria

Kuten yllä olevasta listasta voi huomata, ei puhuta pelkästään sisustuksesta. Ja aistiesteettömyyden kohdalla näin ei voi ollakaan, kun halutaan luoda toimivampaa aistiesteettömyyttä tilaan kuin tilaan.

Aistiesteettömyyteen liittyvä toimintakulttuuri on iso osa aistiesteettömyyttä, eikä sitä voi jättää huomiotta, vaikka haluttaisiinkin keskittyä vain aistiesteettömään sisustamiseen. Jos tila on sisustettu täysin aistiesteettömyyden ohjeiden mukaisesti ja olisi kuin mestarillinen luomus, mutta kokonaisuudesta on jätetty toimintakulttuuri huomioimatta, menettää kaunis ja aisteja hellivä sisustus nopeasti merkityksensä.

En voi siis koskaan alleviivata toimintakulttuurin merkitystä aistiesteettömyyden äärellä liikaa. Toimintakulttuuriin liittyvät seikat ovat myös ehkä ne haastavimmat, ja mitä enemmän ihmisiä saman katon alla elää, sitä haastavammaksi ne usein muuttuu. Siksi haluan jakaa myös yhden kokeilemisen arvoisen toimen, mikä voi helpottaa toimintakulttuurin muutoksissa ja siihen sitoutumisessa. Kerron tästä juttusarjan toisessa osassa, missä paneudun myös toimintakulttuuriin.

TUNNISTA TARPEET JA AISTIHERKKYYDET

Kaikki lähtee siitä, että me tunnistetaan tilan käyttäjien tarpeet, toiveet ja mahdolliset aistiherkkyydet sekä aistimieltymykset. Kokemukseni mukaan lapset osaavat hienosti sanoittaa miltä tilassa tuntuu, mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta.

Kun lähtee kartoittamaan lapsen fiiliksiä oman huoneen tunnelmasta ja toiveista, kannattaa kysyä samoja kysymyksiä myös kodin muista tiloista. Vaikka muutoksia tehtäisiin vain lapsen huoneeseen, voit saada tärkeitä oivalluksia lapsen mieltymyksistä ja aistihavainnoista muissa huoneissa. Listaan alle muutamia hyväksi havaittuja kysymyksiä, joita kannattaa kysyä lapselta. Suosittelen myös juttelemaan ja kysymään samat kysymykset eri vireystilassa. Kun lapsi on virkeä ja energinen, vastaukset ovat hyvin todennäköisesti erilaiset, kuin pitkän koulupäivän jälkeen kuormittuneena ja väsyneenä. Myös vuorokauden aikojen välillä voi olla eroja, vaikka vireystila ja aistikuormitus pysyisikin suht tasaisena koko päivän ajan – illalla samat aistimukset voivat tuntua aamun fiiliksiin verrattuna erilaisilta. Usein meidän aistit kaipaavat aamulla juuri heränneenä hieman erilaisia virikkeitä, kuin illalla päivän touhujen jälkeen.

• Miltä omassa huoneessa tuntuu?
• Mitkä asiat omassa huoneessa tuntuvat hankalilta / et tykkää, kun kosketat / näet / kuulet / haistat?
• Mitkä asiat vastaavasti tuntuvat hyvältä?
• Onko sinun helppo löytää etsimäsi tavarat ja asiat huoneesta? Onko tavaroilla omat paikat?
• Jos tavaroilla on omat paikat, laitatko tavarat käytön jälkeen niiden omille paikoille? Jos et, miksi?
• Mikä on sinun lempiväri sisustuksessa? Mikä on sellainen väri, mitä et haluaisi nähdä omassa huoneessasi? Mitä tunteita nämä värit sinussa herättää?
• Miltä huoneen materiaalit tuntuvat ihollasi eri kehon osissa (lattia, tuolin istuin, sängyn tekstiilit, tyynyt ja viltit, seinät, lelut jne.)
• Missä kohtaa omaa huonetta koet olosi eniten turvalliseksi? Mikä juuri siinä kohdassa luo turvan ja rauhan tunnetta?
• Missä teet mieluiten läksyt?

Ja sinulle aikuinen / vanhempi – koita olla johdattelematta lasta kysymysten äärellä. Tiedosta myös se tosiasia, että et välttämättä itse henkilökohtaisesti pidä lapsen vastauksista tai ne eivät välttämättä ole linjassa sinun mieltymystesi kanssa. Tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä vielä päätöksiä tai suunnitelmia, tässä vaiheessa vain kartoitetaan ja kuullaan lapsen kokemuksia ja aistihavaintoja <3

SELKEYS OHJAA TOIMINTAA

Aistiesteettömässä sisustamisessa tärkeää roolia näyttelee selkeät ja helposti hahmotettavat tilat. On tärkeää, että lapsi hahmottaa yhdellä silmäyksellä huoneen eri toiminnot – missä oleskellaan, missä nukutaan, missä on tilaa liikkua, missä tehdään läksyt jne. Huoneen kalustuksen tulee olla johdonmukainen ja toimiva, tila ei ole liian täynnä tai vastaavasti liian tyhjä. Lasten kohdalla myös mittasuhteiden merkitys kasvaa – mitä pienempi lapsi, sitä enemmän mittasuhteisiin täytyy kiinnittää huomiota.

Selkeys ja toimivuus säilytyksessä on myös tärkeää. Säilytykseen satsaamalla ja miettimällä kaikelle omat paikat, saadaan minimoitua tiloissa vaeltelevat epämääräiset kasat ja huoneen visuaalinen häly vähenee. Tässä toki astuu mukaan myös toimintakulttuuri – mikäli lapsi ei osallistu ja sitoudu palauttamaan tavaroita niiden omille paikoilleen, kasat luonnollisesti on ja pysyy. Selkeät säilytystilat ja tavaroille nimetyt omat paikat helpottavat usein kuitenkin järjestyksen ylläpitämistä. Kun laatikot ja kaapit eivät pursua epämääräistä tavaraa, sieltä löytää helpommin etsimänsä ja ne on myös helppo palauttaa takaisin. Lasten kohdalla kannattaakin siis karsia säännöllisesti pois ne tavarat ja vaatteet, joita ei enää käytetä.

Kun lastenhuoneissa miettii tavaroiden omia paikkoja, tässä suosittelen tekemään yhteistyötä lapsen kanssa. Missä hänen mielestään olisi loogisin ja fiksuin paikka tälle ja tälle tavaralle? Mille hyllylle laittaisit mitkäkin vaatteet? Me aikuiset mielellään päätetään aina kaikesta, koska ollaanhan me kuitenkin aikuisia ja tiedetään niin paljon asioita (haha), mutta lastenhuoneet on lasten omia huoneita, ja jos haluamme ne toimiviksi ja haluamme sitouttaa lapset esimerkiksi huoneen siistinä pitoon, silloin lapsi kannattaa ottaa mukaan järjestyksen suunnitteluun ja toteutukseen. Minun mielestäni looginen paikka jollekin tavaralle on yleensä aina hyvin epälooginen ja hämmentävä tyttäreni mielestä, joka johtaa luonnollisesti siihen, ettei hän osaa toimia omassa huoneessaan hänelle luontevimmalla tavalla.

Annan esimerkin: Minun mielestäni on loogista säilyttää vaatteita vaatekaapissa, koska no, onhan se vaatekaappi. Tyttäreni mielestä loogista, ja ennen kaikkea toimintaa helpottavaa, on säilyttää vaatteita sängyn alla olevissa vetolaatikoissa. Vaatteet näkyvät sieltä helpommin ja ne on sieltä nopeampi ja kivempi ottaa. Vastaavasti vaatekaapin hyllyillä on selkeämpää säilyttää lautapelejä, askartelutarvikkeita, pehmoja ja kirjoja. Ja kun asiaa alkaa pohtimaan tarkemmin, tämähän on itseasiassa todella loogista. Vaatekaapit ovat usein pimeitä (jos kaappivaloja ei ole asennettu), jolloin vaatteiden hahmottaminen ja löytäminen on hankalampaa. Sängynaluslaatikot ovat lattianrajassa ja auki vedettynä näet selkeästi laatikon sisällön.

Ok, sängynaluslaatikko it is!

Aistiesteettömyys on hyväksi meille kaikille, mutta mikäli ihminen omaa neurokirjon piirteitä (olipa diagnoosia esim. ADHDstä / autismista tai ei) aistiesteettömyyden hyödyt ovat suuret. Huoneen siisteyteen ja sen myötä huoneen selkeyteen ja visuaalisen hälyn minimoimiseen tavaroiden järjestyksessä pysyminen on yksi iso tekijä. Mutta itse siivoaminen voi olla hankalaa, erityisesti jos tavaroiden omat paikat ei jää mieleen ja kaaos on päässyt liian isoksi. Usein meillä neuroepätyypillisillä arkea haastamassa on mukana repuissamme mm. toiminnanohjauksen haasteet ja vähän huono työmuisti.

Itse en suurella todennäköisyydellä muista, jos joku kertoo minulle jonkin tavaran tai asian olevan paikassa x ja y. Vaikkapa siinä makuuhuoneessa kaapissa, toinen ovi oikealta ja kolmas hylly alhaalta. Huoneeseen mennessä tiedän olevani oikeassa tilassa, mutta todennäköisesti valitsen kolmannen oven ja käyn jokaisen hyllyn läpi, löytämättä etsimääni.

Minulla on kuitenkin äärimmäisen tarkka visuaalinen muisti ja muistan elävästi missä tyttäreni toisessa kodissa sijaitsee se pieni punainen lasipurkissa oleva kausikynttilä, koska olen sen sinne joskus vuosia sitten itse laittanut (jos ex-mieheni, tyttäreni isä, sitä ei sieltä ole siirtänyt :D). Mikäli tunnistat lapsellasi olevan hyvä visuaalinen ja kehollinen muisti, kannattaa tätä ehdottomasti hyödyntää myös lapsen omassa huoneessa. Tietyt lelut löytyvät tietyn näköisestä korista, lehdet ja kirjat ovat tämän värisessä laatikossa. Sukat ja t-paidat löytyvät lipaston laatikosta, siitä missä on ne kauniit vetimet, jotka tuntuvat kädessä niin hyvältä. Lisäksi kun lapsi on osallistunut itse päätöksiin missä tavarat sijaitsee ja laittaa tavarat niiden omille paikoilleen, voi olla isompi todennäköisyys, että tavaroiden paikat myös pysyy paremmin mielessä.

Aiotko testata? 🙂

Tässä lastenhuoneiden aistiesteettömyyttä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa. Toisessa osassa käsittelen värejä, kuoseja ja materiaaleja, lasten alati vaihtuvia mielenkiinnonkohteita, akustiikkaa ja yleistä äänimaailmaa sekä toimintakulttuuria lisää.

Toivottavasti sait juttusarjan ensimmäisestä osasta jotain tärkeitä oivalluksia ja teidän arkea mahdollisesti helpottavia työkaluja. Kuulisin enemmän kuin mielelläni, mitä artikkelista jäi käteen. Laitathan pienellä kynnyksellä viestiä siis!

Loppuun vielä pari ajatusta läksyjen teosta. Me aikuiset ajatellaan automaattisesti, että läksyt tehdään työpöydän ääressä, koska niin kuuluu tehdä. Ja uusi ergonominen tuolikin on vasta hankittu. Mutta mitä jos lapsi tykkäisikin tehdä läksyt sängyllä tai lattialla maaten? Olisiko se ihan ok? Jos läksyjen teko on mielekästä ja onnistuu parhaiten lattialla, meidän kannattaa ehdottomasti kannustaa tähän. Ei ole väliä missä ne tehdään, kunhan ne tehdään. Jos lattialla, tai vaikkapa huoneeseen tehdyssä majassa, on mieluisin paikka läksyjen tekoon, luodaan puitteet, jotka tukevat tätä. Onko huoneen matto miellyttävän tuntuinen läksyjä tehdessä? Onko valoa riittävästi ja tuleeko se oikeassa kulmassa? Jos läksyjen äärelle pysähtyminen vaatii toisinaan majan rakennustalkoot, onko saatavilla sopiva liikuteltava valonlähde, jotta läksyt näkee tehdä? Olisiko jokin lattiatyyny kiva ja läksyjen tekoa helpottava elementti? 

Lasten maailma on niin erilainen kuin meidän aikuisten, ja me usein ollaan ehditty jo unohtaa, millainen ajatusmaailma lasten inspiroivassa mielessä liikkuu. Toiset tykkää tehdä läksyt työpöydän äärellä, mutta toiset tarvitsevat majan, minkä uumeniin voi sukeltaa läksyjen äärelle. Ja kaikkea tältä väliltä 🙂

Palataan pian asiaan toisen osan merkeissä!

Terkuin, Eevi

IG @decofeast

LinkedIn @eevivihinen

FB @decofeast